Kohtaamisia Kehokätköilyn äärellä

Kehokätköilyä yhteisötanssiteos, minkä parissa työskentelen Raumalla RaumArs residenssissä Läntisen tanssin aluekeskuksen tanssitaiteilijana, rakentuu paljolti ihmisten omatoimisen kaupunkitilaseikkailun varaan. Teos mahdollistaa itsenäisen, matalankynnyksen tutustumisen tanssitaiteeseen luovien kehollisten harjoitusten muodossa itselle sopivimpaan aikaan, yksin tai yhdessä läheisten kanssa.

Residenssijakson aikana on kuitenkin myös hetkiä, jolloin Kehokätköilyä ottaa esityksellisemmän muodon tilannesidonnasten liike- ja ääni-improvisaatiotteni muodossa. Sellainen hetki oli mm. lauantaina 10.7. jolloin Raumalla juhlittiin näkyvästi Suomen Kuvataiteen päivää. Päivä tarjosi monenlaisia kohtaamisia kehollisen ilmaisun äärellä. Yksi tällainen kohtaaminen Sepän talon puutarhassa kirvoitti seuraavan tekstin, jonka on syntynyt nimimerkin Rajalla kulkija kynästä:

Tanssiva perhonen

Se lähti liikkeelle. Jutteli vähän. Liikkui kevyesti. Katseli joka suuntaan. Kädet, jalat, pää, keho, kaikki yhtä sulavaa kokonaisuutta. Askelten kaari laajeni, polusta tuli mutkikas. Se seurasi Luontoa. Kädet kurottivat maahan, ne havittelivat oksien ylhäisyyttä. Kiertyivät, lähenivät, kunnioittivat. Saavuttivat koska eivät. Liike koski ajan tajuun, sai sen katoamaan ja nukahtamaan, muuttumaan pienemmäksi, palvelijaksi. Katse kiersi kasvoista kasvoihin, silmistä silmiin hapuillen. Lupaa pyytäen ja uutta löytäen.

Tanssivan perhosen ilo, riemu ja leikkisyys eivät olleet itseään varten. Se oli peili. Kuvakaiku siitä mitä tapahtui ihmisissä, sieluissa ja miten ne elpyivät, tulivat löydetyiksi. Hetkeksi. Piiloon jäävä energia tuli näkyväksi ja pysyväksi. Kauemmaksi aikaa kuin olisi mahdollista irrallisina osina.

Blogitekstin kuvituskuva on otos Heikklän taidepihalta 10.7.2021, kuva: Anu Sukanen